Kenelläkään ei ole varmaa tietoa tulevaisuudesta. Tulevaisuutta voidaan kuitenkin ennakoida systemaattisin menetelmin esim. tutkimalla tämän päivän kehitystä ja arvioimalla erilaisten asioiden kehityksen suuntaa ja vauhtia. Yhteiskunta- ja taloustieteessä on käytössä lukuisia ennakointi- ja ennustemenetelmiä.
Voit lukea ennakointimenetelmistä esim. OPH:n ennakoinnin sähköisessä ENSTI -tietopalvelussa (katso ohjelman linkit -osiosta).
Tämä multimediaohjelma pohjautuu käytössä olevaan ennakointitietoon ja alan asiantuntijoiden arvioon tulevaisuuden suunnista. Multimedian laadintaa varten on kartoitettu tulevaisuudessa mahdollisia välineitä ja menetelmiä. Yhteistyössä terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa on luotu tulevaisuudenkuvia, jotka olisivat mahdollisia ja uskottavia. On selvää, että nämä eivät ole varmaa totuutta, vaan valistuneita arvauksia tulevaisuudesta. Tulevat vuodet näyttävät, kuinka lähelle tämä arvaus on osunut.
Tämän multimedian taustalla on oletus, että vuoteen 2021 mennessä Suomen tai maailman talous ja polittiset rakenteet säilyvät suhteellisen vakaina. Taloudellinen kasvu ja tekniikan kehitys etenevät, uusia lääkkeitä ja hoitomuotoja syntyy. Terveydenhuolto säilyy edelleen pääosin julkisen sektorin vastuulla, mutta yksityisten palvelujen ja erilaisten itsepalvelujen osuus kasvaa tuntuvasti.
Tässä tausta-aineistoissa kuvataan multimedioiden laadinnassa käytettyjä lähdeaineistoja ja ohjelman toteutuksessa tehtyjä valintoja.
Ohjelmassa on noudatettu ns. klusteriajattelua. Se poikkeaa perinteisistä toimialarajoista ja korostaa paljon yleisempää mallia, jolla jäsennetään tuotanto- ja palveluverkostojen toimintaa. Klusteriajattelu voidaan määritellä esim. seuraavasti:
"Klusterit ovat toisiinsa kytkeytyneiden yritysten ja yhteisöjen muodostamia maantieteellisiä keskittymiä joillain erityisillä osa-alueilla. Klusterit muodostuvat keskenään sidoksissa olevista toimialoista ja niihin liittyvistä muista toimijoista, jotka ovat keskeisiä kilpailun kannalta."
Klusteriajattelun mukaisesti terveydenhuollon tehtävien kokonaisuuteen liittyy myös työskentely bioteknologian alalla, vaikka se ei kuulukaan perinteisesti määriteltyyn terveydenhuoltoon.
Yksittäisiä terveydenhuoltopalveluja on kymmeniä, samoin niiden tuotantotapoja ja yksittäisiä ammattinimikkeitä. Ammattien kuvauksessa pelkistäminen on välttämätöntä, pyrkien säilyttämään kokonaiskuva samalla tuomaan riittävän konkreettista tietoa yksittäisistä ammateista. Ohjelma esittelee alalle hakeutuvalle esimerkinomaisia ammatteja ja tehtäviä. Tämä ohjelma ei pyri kuvaamaan kaikkia ammatteja.
Kaikkien näiden tekijöiden yhteisvaikutuksena voidaan arvioida, millä tavoin terveydenhuollon ammatit tulevat kehittymään.
Suurten kehitysaaltojen eli ja megatrendien ja heikkojen signaalien avulla tulevaisuutta voidaan ennakoida hyvinkin pitkälle. Sen sijaan suuret valinnat niin julkisella taholla (kunnat, valtio, EU) että yrityksissä tehdään suhteellisen lyhyellä aikajänteellä, joten valintoja on vaikea ennakoida.
Terveydenhuoltoa merkittävästi muuttavat megatrendit ovat:
Väestön ikääntyminen. Suuret ikäluokat (1945-1949 -syntyneet) täyttävät 60 vuotta 2005-2009, jolloin eläköityminen on mittavaa. 75 vuoden ikä saavutetaan 2020-2024, minkä jälkeen vaikeasti hoidettavien määrä kasvanee poikkeuksellisen suureksi.
Väestön keskimääräisen eliniän kasvu. Väestön keskimääräinen elinikä on noussut jatkuvasti, joskin hitaasti. Uusi bio- ja geeniteknologia (heikkoja signaaleja) saattavat tuoda hyppäyksenomaisen lisäyksen keskimääräiseen elinikään.
Teknologian kehitys. Muutos koskee tietotekniikan soveltamista kuten verkkopalvelujen tuottamista, uusia materiaaleja kuten keinoelimiä ja lääkkeitä kuten aids-rokotteet. Bio- ja geeniteknologia vaikuttavat diagnostiikkaan ja hoitoon. Yksilön geenirakenteita muuntamalla korjataan virheitä ja muutetaan ihmistä haluttuun suuntaa,
Verkostoituminen. Muutos johtaa uusiin palvelurakenteisiin kuten nykyistä suurempiin tuotantoyksiköihin, mitä osaltaan vahvistaa väestön keskittyminen suurempiin asutuskeskuksiin. Yritysten ja yksityisen rahoituksen rooli kasvaa oleellisesti. Verkostot ovat kansainvälisiä kuten nyt jo lääketeollisuudessa tai tutkimuksessa. Verkostoitumisen keskeinen piirre on globalisaatio, mikä tarkoittaa palvelujen, työvoiman ja pääomien nopeaa liikkumista yli rajojen ja maanosien.
Kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus. Kansainvälistymisellä on roolinsa koulutuksessa ja työssä (palvelujen ja työvoiman hankinta, asiakkaiden/potilaiden monikulttuuristuminen, uusien ja entisten sairauksien leviäminen).
Syrjäytyminen. Sosiaalisista syistä johtuva syrjäytyminen kytkeytyneenä päihteiden käyttöön säilyy suurena ongelmana. Syrjäytyminen yhtäältä lisää palvelutarpeita, yhtäältä tarve ei useinkaan päädy palvelukysynnäksi.
Ympäristötekijöiden roolin kasvu. Ilman laadun heikkeneminen on eräs suurimpia uhkia ihmisen terveydelle nyt Kiinan ja Intian maiden talouskasvun myötä. Tähän liittyvät myös nopeat hetkelliset ympäristöonnettomuudet liittyen ydinvoimaan tai epidemioihin. Myös esimerkiksi kemikaalien määrä kasvaa jatkuvasti ja sen myötä terveysriskit.
Terveydenhuollossa on monia teknologiaan liittyviä heikkoja signaaleja:
(Ahlqvist 2003):
Heikkoja signaaleja on myös työnjaon kehittämisen mahdollisuuksissa. Eri ammattien välisen yhteistyön kehittyminen parantaa hodon synergiaa ja rikastaa ammattikäytäntöjä. Hoitotyön kokonaisvaltaistuminen vastaa myös paremmin kansalaisten hoitotarpeisiin.
Muita heikkoja signaaleja ovat:
Julkisen tahon, demokraattisten elinten kuten EU:n, Eduskunnan ja kuntien valintoja on vaikea en kuten myös yritysten valintoja on vaikea ennakoida vuoteen 2020 mennessä. Keskeisiä pitkällä aikavälillä vaikuttavia tekijöitä ovat:
- Julkisen palvelutuotannon keskittäminen. Kansallinen terveysohjelma, FinnWell (Tekes) ja SITRA:n ohjelmat, Raha-automaattiyhdistyksen tuki
Terveydenhuoltoalalla on voimakkaita etujärjestöjä, jotka omilla valinnoillaan voivat joko nopeuttaa tai hidastaa muutosprosesseja. Kysymys on esimerkiksi yrittäjyyden kehityksestä tai tasa-arvon parantamisesta. Demokratiassa ja sopimusyhteiskunnassa edetään lyhyin askelin, jolloin suuret muutokset tulevat ulkoisen pakon sanelemina.
Terveydenhuollon suurimmat muutokset kohdistunevat uuden teknologian soveltamiseen ja palvelujen tuotantotapoihin. Alalle hakeutuvien työkuvien muotoutumisen kannalta tuotantotapojen muutoksella on erityisen suuri merkitys.
Suomessa terveydenhuolto on perustunut vahvaan julkiseen sektoriin eli valtion ja kuntien tuottamiin palveluihin. Tulevaisuudessa yritysten rooli, kolmannen sektori rooli ja myös kansalaisten oma rooli korostuvat aiempaa enemmän. Yrittäjyys alalla tulee lissäntymään. Ulkomaisten yritysten tulo merkittäviksi palvelutuottajiksi lienee pitkällä aikavälillä todennäköistä. Vastaavasti suomalaiset palvelutuottajat kansainvälistyvät.
Todennäköisesti terveydenhuollossa tulee olemaan huomattavia määriä jo nyt tunnistettavissa olevia toimijatyyppejä. Verkostoituminen on terveydenhuollossakin keskeinen megatrendi, mistä syystä täsmällisesti tulevaa palvelujen tuotantoverkoston (klusterin) rakennetta on vaikea ennakoida. Yhtäältä on monia palvelujen tuotanto- ja rahoitusrakenteiden muutosta hidastavia tekijöitä, kuten vakiintuneet käytännöt, nykyisen terveydenhuollon suhteellisen korkea arvostus, alan pitkälle viety säätely sekä alan ammattilaisten että kansalaisten eettisten näkemysten hidas muutos.
Terveydenhuollon keskeisiä toimijoita tulevat jatkossakin olemaan julkiset tahot, yritykset, kolmas sektori ja kansalaiset itse. Terveydenhuollon ammattilaiset työllistyvät täten jatkossakin julkiselle sektorille, yrityksiin ja kolmannelle sektorille. Kansalaisten itsehoidon tuki lisää yhtäältä palvelujen tarjonnan tarvetta.
Terveydenhuollon ammattilaisten toimintakenttä laajenee ja monipuolistuu merkittävästi palvelutarjonnan ja kysynnän laajentuessa. Osa tästä laajentumisesta on ’tilastollista’ eli terveyttä ja hyvinvointia edistäviä palveluja kuten kylpylä- ja kuntosalipalveluja on tuotettu kytkemättä niitä suoraan terveydenhuoltoon. Monet muilla tuotannonaloilla tehdyt teknologiset keksinnöt ovat hyödyttänee terveydenhuoltoa. Etenkin tietotekniikan ja bioteknologian hyödyntäminen terveydenhuollon kehittämisessä tullee olemaan huomattavaa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tuleva muutos onkin ymmärrettävä laadullisena muutoksena eli terveydenhuollon verkottumisena muihin aloihin siten, että terveydenhuollon osaajien liikkuvuus koko kentässä laajenee ja lisääntyy.
Tässä aineistossa ja verkkomultimediassa terveydenhuollon tulevaisuutta kuvataan neljän suureen terveydenhuollon haasteen kautta:
1) Vanhusten hyvä elämä (vanhusten terveydenhuolto)
2) Terveysteknologia tulevaisuuden alana
3) Vaikeiden sairauksien haaste (erikoissairaanhoito)
4) Terveellinen elämä (terveyden edistäminen)
"Vanhusten hyvä elämä" haasteena lähtee siitä, että vanhusväestö on jo nyt suurin terveydenhuollon palvelujen käyttäjäryhmä ja tämän väestönosan suhteellinen osuus on edelleen kasvussa. Siksi juuri tämän ryhmän palveluihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Multimediaohjelmassa tätä ilmiötä kuvataan otsikolla "Vanhuus kotona".
Terveysteknologian mahdollisuudet -haasteessa lähdetään siitä, että terveysteknologian, erityisesti bioteknologian avulla voidaan sekä uudistaa hoitomuotoja ja menetelmiä että myös luoda uudenlaisia tuotannonaloja ja uudenlaista liiketoimintaa, jolla voi tulevaisuudessa olla huomattavaa kansantaloudellista merkitystä. Ohjelmassa tätä kokonaisuutta käsitellään otsikolla "Biotekniikassa tapahtuu".
Vaikeiden sairauksien haasteessa korostuvat erikoissairaanhoitoa jatkossakin vaativat sairaudet, jotka vievät suhteellisesti suuren osan terveydenhuollon resursseista. Monien vaikeiden sairauksien hoito on erittäin kallista ja siksi hoidon turvaaminen vaatii erityistä huomiota. Ohjelmassa tätä kokonaisuutta kuvataan toiveikkaalla otsikolla "Sairaudet hallitaan".
Terveellisen elämän ja terveyden edistämisen haaste käsittelee sitä, millä tavoin terveydenhuollossa ja koko yhteiskunnassa voitaisiin enemmän toimia sairauksia ennaltaehkäisevästi, jolloin terveydenhuollonkin painopistettä voitaisiin siirtää korjaavista ja hoidollisista toimenpiteistä ennalta ehkäiseviin. Tässä haasteessa on hyvin pitkälle kyse kansalaisten omaehtoisesta toiminnasta oman hyvinvointinsa eteen. Ohjelmassa tämän asiakokonaisuuden ostikkona on "Terveydeksi".
Edellä kuvatut terveydenhuollon haasteet antavat kukin oman näkökulmansa terveydenhuollon tehtäviin ja siihen, minkälaisin perustein nämä tehtävät nähdään terveydenhuollossa tärkeinä. Multimediaohjemassa kunkin haasteen yhteyteen on liitetty tapaus, jossa esitellään tuokiokuvina tämän kysymyksen parissa työskentelevien ammattilaisten työtä vuonna 2021.
Terveydenhuollon haasteiden sisältävät näkökulmat ovat tosiaan täydentäviä ja päällekkäisiä. Niiden avulla määritellään laajoja missioita, terveydenhuollon isoja ydinkysymyksiä. Tarkoituksena on, että terveydenhuollon alalle hakeutuvat voisivat niiden avulla paremmin jäsentää terveydenhuollon tehtävien yhteiskunnallista sisältöä ja valita näkökulmista sen, joka vastaa hänen omaa tavoitteenasetteluaan.
Terveydenhuollon henkilöstö - laajasti ymmärrettynä - painii näiden isojen ydinkysymysten parissa. Ohjelmassa kuvataan näiden isojen haasteiden kimpussa työskenteleviä ihmisiä. Ammattilaisten työtä ja siinä tapahtuvia muutoksia kuvataan tapausten yhteydessä. Tässä taustatekstissä kuvataan vähän tarkemmin näiden neljän palvelualueen kehitykseen liittyvää tietopohjaa.
Merkittävin muutostekijä on vanhusten määrä voimakas lisääntyminen johtuen väestön ikärakenteesta ja keskimääräisen eliniän kasvusta. Iän myötä lisääntyvät väistämättä tietyt krooniset sairaudet kuten tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, syövät, diabetes sekä sydän- ja verisuonitaudit. Teknologia mahdollistaa aiempaa enemmän korjaavia toimenpiteitä ja hoitoa kotioloissa. Esimerkiksi kotona asuminen ja uudenlaiset asumispalvelut lisääntyvät. Se, missä määrin kotihoidon määrä lisääntyy on myös eettinen ja poliittinen valinta. Toisaalta hyväkuntoisen iäkkään väestön määrä lisääntyy ja monet ihmiset haluavat asua kotona mahdollisimman pitkään. Tätä voidaan edistää erilaisilla asuntojen ja palvelujen suunnitteluun liittyvillä ratkaisuilla. Toisaalta kotihoidon teknologiseen kehittämiseen ja etäpalveluihin liittyy myös uhkakuvia ihmisen antaman palvelun korvaamisesta laitteilla.
Terveyspalvelujen tuotanto- ja rahoitusrakenteiden muutoksesta johtuu muutoksia palvelujen tuotantoon. Julkistalouden säästöpaineet pakottavat myös terveydenhuollossa kehittämään menetelmiä, jolla palvelut voidaan hoitaa mahdollisimman edullisesti ja tarkoituksenmukaisesti.
Palvelutarjonnassa ilmenee seuraavia muutoksia:
Kunnalliset palvelut keskittyvät ja ketjuuntuvat (vuonna 2005 käydään laajaa poliittista keskustelua Suomen kuntien määrän supistamisesta - äärimmillään 20 suurkuntaan)
Kansainvälisten palveluketjujen tarjonta lisääntyy
Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut yhdentyvät
Yrittäjyys alalla lisääntyy.
Kolmannen sektorin merkitys kasvaa, asiakkaan omaisten ja lähipiirin merkitys kasvaa (esimerkiksi siten, että potilaan yksilöllisessä hoitosuunnitelmissa on mukana nimettyjä järjestöjen auttajia, vapaaehtoistoimijoita ja omaisia, joiden kanssa hoitoja toteutetaan ja seurataan)
Verkkopalvelujen ja verkkotuettujen palvelujen tarjonta lisääntyy voimakkaasti (tämä suuntaus voimistuu kahdesta syystä: toisaalta tietoliikennevälineet kehittyvät voimakkaasti ja mahdollistavat palvelujen siirtämisen tietoverkkoihin ja niiden helpon ja yksinkertaisen käyttämisen. Suomessa on todennäköisesti kotikäytössä puheella ohjattavia tietokoneita vuonna 2021. Tällainen käyttöliittymä tekee tietokoneen käytön helpoksi kaikille. Toisaalta tietokoneavusteisuus parantaa ja nopeuttaa palvelujen tarjontaa huomattavasti ja säästää sekä hoitohenkilöstön että asiakkaiden aikaa ja liikkumista.)
Suomenkielisten palvelujen tarjonta Välimeren maissa kasvaa (esimerkiksi suomalainen eläkeläinen, joka viettää suuren osan vuotta välimeren alueella voisi saada suomalaisen lääkärin tai sairaanhoitajan palveluja tietoverkkojen välityksellä ilman, että hänen tarvitsee matkustaa lääkärin tai hoitajan luo.)
Odotukset ja taloudelliset panostukset terveydenhuollon teknologiaan ovat suuret, joskin myös riskit ovat suuret. Isoja kehitysprosesseja voidaan toteuttaa vain kansainvälisellä yhteistoiminnalla ja –rahoituksella. Joissakin arvioissa terveysteknologiasta odotetaan Suomelle nykyisen tietotekniikan perusrakenteiden (infrastruktuurin) luomisen jälkeen merkittävintä vientialaa eli uutta ”Nokiaa”. Kysymys on sekä ICT-sovelluksista (sisältötuotanto, lääketieteelliset sovellukset) että bio- ja geeniteknologiasta.
Joka tapauksessa terveysteknologian kehitys tulee vaikuttamaan merkittävällä tavalla terveydenhuollon palveluihin. Avaintekijänä tässä on biotieteiden ja lääketieteen lähentyminen ja sen seurauksena uudet tutkimustulokset, joiden avulla ymmärretään paljon aikaisempaa paremmin ihmiskehon toimintaa solu- ja geenitasolla.
Tiedot eri sairauksien mekanismista ja ihmisen perimän vaikutuksista tarkentuvat jatkuvasti. Tämä mahdollistaa uudenlaisten hoitomuotojen ja ns. täsmälääkkeiden kehittämisen. Tulevaisuudessa voidaan esim. laatia potilaasta yksilöllinen geenikartta, joka liitetään hänen potilastietoihinsa. Kun hänelle sitten valitaan lääkkeitä sairauksien hoitoon selvitetään geenikartan avulla, mikä on juuri hänen tapauksessaan paras vaihtoehto. Toinen mahdollinen tulevaisuuden näkymä liittyy kudosteknologiaan: esim. synnynnäinen sydämen läppävika voitaisiin hoitaa kasvattamalla potilaan omasta kantasolusta uusi toimiva sydänläppä. ]
Periaatteessa kaikkien elinikää pidentävien teknologioitten ja vastaavien ratkaisujen kysyntä on rajaton. Vain yhteiskunnan ja kansalaisten maksukyky asettaa rajoituksia etenkin uuden kalliin teknologian soveltamiselle. Vakuutuksista tullee keskeinen rahoitusmuoto kalliiden hoitojen toteuttamiseen. Yhtäältä verkkopalvelut (virtuaali-) tarjoavat mahdollisuuksia halpoihin palveluihin kuten terveydentilan jatkuvaluonteiseen etäseurantaan.
Teknologiaperustaisten palvelujen ja tuotteiden tarjonta on ennakoitavissa tutkimus- ja kehitystyöhön perustuen. Ennakoinnin vaikeus on läpimurtojen ajoituksen tunnistamisessa.
Kehittyvimpiä teknologia-alueita ovat:
1) Tietotekniikan sovellukset palveluissa, potilastietokannat, tietoturva. Oletus: vuonna 2021 Suomessa on toteutettu sähköiset potilastietokannat, jotka mahdollistavat reaaliaikaisen potilastiedon saatavuuden myös mobiilien päätelaitteiden välityksellä. Potilaiden ajanvaraus- ja yhteydenottomahdollisuudet hoidetaan tietoverkkojen avulla. Vuonna 2021 Suomessa on käytännössä kaikkien kotitalouksien käytössä helppokäyttöinen laajakaistaa vastaava tietoliikenneyhteys, joka mahdollistaa asiointipalvelut.
2) Terveydenhuollon verkkopalvelujen tuottaminen, telelääketiede. Oletus: vuonna 2021 terveydenhuollon palveluja voidaan tuottaa tietoverkkojen avulla globaalisti. Esim. röntgen- ja ultraäänikuvia voidaan välittää tietoverkkojen avulla asiantuntijaverkoston analysoitavaksi. Lääkäreiden ja muun henkilöstön käytössä on älykkäitä konsultaatio-ohjelmia jotka auttavat potilaan diagnoosin tekemisessä ja hoitosuositusten määrittämisessä.
3) Seurantateknologia, terveyden etäseuranta, diagnostiikka. Uusien seurantatietokantojen avulla voidaan verrata taudinkuvaa laajaan aineistoon ja llatia ennusteita eri hoitomuotojen vaikuttavuudesta. Jo nyt on kokeiluasteella ns. terveysrannike, joka voi seurata potilaan terveydentilaa, esim, veriarvoja tai verenpainetta ja lähettää tiedot automaattisesti terveydenhuoltohenkilökunnalle tai potilaan lähiomaisille. Jatkuvalla potilaan terveydentilan seurannalla voidaan sekä varmistaa nopeat hoitotoimenpiteet että koota kattavaa tietokantaa sairauksien kehittymisestä.
4) Biolääketieteelliset materiaalit, geenitieto, geenikorjailu, kloonaus. Tämä on jatkuvasti laajeneva tutkimusalue. Biomateriaalia ovat esimerkiksi luunmurtumien yhteydessä käytettävät naulat, jotka hajoavat aikanaan itsestään ja joita ei tarvitse erikseen poistaa niinkuin nykyiset metallinaulat.
5) Kudosteknologia, varaosat, elinsiirrot´. Kudosteknologian avulla voidaan kehittää materiaaleja joilla voidaan korvata elävää kudosta, esimerkiksi palovamman vaurioittamaa ihoa. Biomateriaaleja voidaan kehittää myös ihmisen omista kantasoluista.
6) Kuvantamismenetelmien kehittyminen. Tekniikan kehittymisen myötä radiologinen kuvaaminen (röntgen- ja ultraäänikuvaus, magneettikuvaus yms.) kehittyy sekä laitekannan että kuvien tulkinnan osalta. On mahdollista, että kuvien tulkinnan ja analysoinnin osaaminen keskittyy tiettyihin isoihin keskuksiin, joissa voidaan käsitellä eri maista tulevia tulkintapyyntöjä.
7) Kohdennetut lääkkeet kuten syöpälääkkeet. Lääkehoitojen kohdentaminen voi täsmentyä nykyisestä kahdella tavalla. Toisaalta tieto sairauksien luonteesta ja etiologiasta sekä niiden vaikutusmekanismeista tarkentuu, niin että sairauksien diagnosointi tarkentuu huomattavasti nykyisestä. Nykyinen syöpäsairauksien diagnosointi saattaa tarkentua lukuisiin toisistaan poikkeaviin alaryhmiin, joiden hoitomenetelmät poikkeavat toisistaan. Toisaalta myös tieto ihmisen yksilöllisestä perimästä tarkentuu, joten hoitotoimenpiteet ja lääkitys voidaan kohdentaa täsmällisemmin juuri yksilön geenikarttaan sopivaksi.
9) Nanoteknologia, miniaritysaatio Nanoteknologialla kehitetään mikroskooppisen pieniä välineitä, joiden koko on ehkä vain millimetrin tuhannesosia. Tämän teknologian kehitys mahdollistaa entistä täsmällisemmän sairauksien diagnosoinnin ja täsmälääkityksen, uudenlaisia lääkkeitä ja niiden annostelutapoja ja parempia diagnosointivälineitä. Nanorobotit ovat mikroskooppisen pieniä robotteja, joita voidaan käyttää esim. verisuonien seinämien korjaamisessa tms. kohteissa joissa perinteine leikkaushoito on hankalaa tai mahdotonta.
10) Molekylaarinen lääketiede, molekyylitason hallinta. Tämä termi viittaa aiemmin mainittuun elintoimintojen ja sairauksien parempaan tuntemukseen, jolloin hallitaan aiempaa paremmin sekä sairauksien toimintamekanismit aivan perusteita myöten että ihmisen yksilöllinen rakenne.
11) Palveluiden laadun ja benchmarking -seurantajärjestelmät. Tietojärjestelmien kehittyminen antaa mahdollisuuden seurata kunkin terveydenhuollon toimipisteen toiminnan tuloksia ja vaikuttavuutta reaaliaikaisesti. Samanaikaisesti voidaan seurata annettuja hoitotoimenpiteitä, niiden määrää ja laatua ja samanaikaisesti pystytään seuraamaan potilaiden/asiakkaiden voinnin ja tervehtymisen kehitystä.
Väestön ikääntymisestä, ympäristön tilan heikkenemisestä, sairauksien nopeasta leviämisestä ja elintavoista johtuu vaikeasti sairaiden määrän lisääntyminen.
Erikoissairaanhoitoa vaativia alueita ovat tulevaisuudessakin sydän ja verisuonitaudit, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, reuma- ja muut lihassairaudet, syöpäsairaudet, sisäelinsairaudet, sokeritauti, alkoholismi ja huumeet, allergiat, astma, hengityselinsairaudet, näön ja kuulon säilyttäminen, vaikeat psyykkiset sairaudet ja mielenterveyden ongelmat sekä työssäjaksamisen ongelmat.
Palvelujen tarjonta keskittyy ja erikoistuminen sairaanhoitopiirien välillä lisääntyy. Syntyy isoja palveluyksiköitä, joihin erikoissairaanhoidon toimenpiteitä keskistetään. Yksityinen palvelutuotanto lisääntyy. Myös hoitojen hankkiminen ulkomailta lisääntyy. Päiväkirurgia lisääntyy. Sairaaloiden vuodepaikat vähenevät ratkaisevasti; suurten palveluyksiköiden yhteyteen syntyy potilashotelleja, joissa hoitoa odottavat ja hoidosta saapuvat potilaat oleskelevat. Kotiin annettavat hoidot ja palvelut lisääntyvät: kotihoito (kotipalvelu, kotisairaanhoito), kotisairaalat sekä ohjaus- ja neuvontapalvelut lisääntyvät.
Terveydenhuollossa painotetaan entistä enemmän sairauksien ennaltaehkäisyyn. On sekä kansalaisten itsensä että terveydenhuoltojärjestelmän kannalta tarkoituksenmukaisempaa ja taloudellisempaa ehkäistä sairauksia ennakolta kuin hoitaa jo puhjenneita sairauksia. Tässä mielessä Suuret terveydenhuollon haasteet liittyvät ihmisten elintapoihin. Nikotiinin ja päihteiden käyttö, väärä ruokavalio ja ruokailutottumukset ja liikunnan puute ovat huomattavia sairauksien ja vammojen aiheuttajia. Ruokailutottumuksiin liittyy erityisesti metabolinen oireyhtymä (ylipaino, korkea verenpaine, korkea veren rasvapitoisuus ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöt.
Elämän laadun säilyttäminen ja kohottaminen sekä ennakoitavissa olevien sairauksien kuten sydän ja verisuonitautien ehkäisy johtavat terveellistä elämää tukevien palvelujen lisäämiseen ja niiden kysynnän kasvuun. Myös ympäristön tilan kohentaminen ja ympäristöstä johtuvien terveyshaittojen ehkäisyä painotetaan. Työorganisaatioiden, koulujen ja muiden yhteisöjen psyykkisiä ongelmia aiheuttaviin tekijöihin kiinnitetään huomiota.
Ennaltaehkäisevien palvelujen kysyntää voi niiden alkuvaiheessa nimittää asiantuntijakysynnäksi. Vasta haittatietoisuuden lisäännyttyä kansalaiset osaavat kysyä näitä. Lisääntyvän asiakaskysynnän myötä terveelliset elämäntavat ja tuotteiden ja palvelujen terveellisyys tai riskittömyys sisältyy myös niiden tuotebrändeihin.
Palvelut kehittyvät rinnakkain tutkimustiedon ja uusien tuotteiden syntymisen kanssa. Samalla kun syntyy laajasti uusia terveysvaikutteisia elintarvikkeita ja uutta tietoa ruoka-aineiden vaikutuksista terveyteen kehittyvät myös tämän alueen ohjaus- ja neuvontapalvelut.
Palveluja kehitettään mm. seuraavilla alueilla:
1) Ravinto (ylipaino, ravinnon terveellisyys). Ohjausta ja neuvontaa kehitetään sekä soveltuvien ruoka-aineiden valinnassa että ruokailutottumusten ja elämäntapojen vaikutuksista terveyteen.
2) Liikunta. Liikuntaneuvonta ja -valistus lisääntyy ja syntyy uudenlaista liikuntapalvelujen tarjontaa]
3) Terveyden tilan seuranta: terveydentilan seurantapalvelut lisääntyvät, samoin oman terveydentilan mittaus- ja seurantavälineet.
4) Terveyden edistäminen ja terveystietoisuus. Terveysvalistus lisääntyy monin tavoin, sekä suurelle yleisölle suunnattuina kampanjoina ja tietoiskuina että esim. koulujen ja työorganisaatioiden kautta tapahtuvana tiedotuksena ja valistuksena.
5) Päihdepalvelut (sekä alkoholin että humeiden käyttäjille on terveysneuvontapisteitä. Aktiivisia toimijoita ovat mm. A-klinikkasäätiö, kunnat sekä laaja kattojärjestö Terveyden edistämiskeskus.
6) Ympäristö- ja huoneilmahaittojen torjunta Tähän kytkeytyvät sekä rakentamiseen liittyvän tiedon lisääntyminen että asumisen neuvontapalvelut. Tänä päivänä esim. Hengitysliitto sekä Allergia- ja astmaliitto tarjoavat asumisen sisäilmaan liittyvää puhelinneuvontaa.
7) Vajaakuntoisten terveyspalvelut, mielenterveyspalvelut
8) Kuntoutuspalvelut
9) Kauneuspalvelut
10) Ohjauksen ja neuvonnan palvelut lisääntyvät (Tarjolla on jo nykyisin melko kattavasti kunnallisia terveysneuvontapalveluja, yksityisiä palvelutahoja jotka tarjoavat palveluja työpaikoille ja järjestöjen ja liittojen palveluja, yksityiselle kansalaiselle suunnattu verkkopalvelu http://www.tohtori.fi/ sekä Hengitysliiton ja Allergia- ja Astmaliiton palvelut).
Palvelujen tarjonnassa avaintoimijoita ovat perusterveydenhuolto (terveyskeskukset, kouluterveydenhuolto), lääkejakelijat (apteekit, internetkaupat) sekä muut yritykset (luontaistuotekaupat, liikunta- ja kuntoutuspalvelujen tarjoajat, kosmetologit). Palvelujen rahoituksessa ’tavanomaisella’ kulutuksella on keskeinen rooli. Myös yhteiskunta panostaa ennalta ehkäisevään toimintaan. Palveluja leimaavat brändituotteet. Palvelut ovat usein myös sosiaalisia so. yhdessä tai yhtaikaa hankittuja liitettynä vapaa-ajan muihin tapahtumiin kuten matkailuun, kylpylävirkistäytymiseen sekä muihin elämyspalveluihin.
Ammattien tulevaisuus on johdettu edellä mainituista terveydenhuollon tulevaisuuskuvista, joita kuljetaan rinnakkain kunkin ammatin kuvauksessa. Kuvausten painopiste on työroolin ja osaamisvaatimusten muutoksen kuvaamisessa. Työt on määritelty väljästi siten, että niitä ei ole yksiselitteisesti sidottu nykyisiin koulutusaloihin ja asteisiin.
Tulevaisuudessa lääkärit työskentelevät kunnallisessa terveydenhuoltoverkostossa, liikelaitoksissa (julkinen omistus), kansainvälisissä ja kotimaisissa yrityksissä sekä itsenäisinä asiantuntijayrittäjinä. Monet sijoittuvat myös lähialoille kuten teknologian kehittämiseen tai terveyttä edistäviin palveluihin.
Lääkärityön mahdollisia kehityspiirteitä ovat:
- asiantuntijuuden jatkuva kehittäminen, lääke- ja bioinformatiikan hallinta sekä oman työn perustaminen tieteelliseen näyttöön
- verkkolääkäripalvelut lisääntyvät voimakkaasti (perusterveydenhuolto, työterveydenhuolto, vanhusten terveydentilan seuranta)
- huippuasiantuntemus kuten röntgenkuvien voidaan hakea verkon kautta lähes reaaliaikaisesti maailmanlaajuista asiantuntijaverkosta; vastaavasti asiantuntemusta myydään maailmanlaajuisesti
- työnjako lääkärien ja sairaanhoitajien välillä muuttuu kun sairaanhoitajien rooli laajenee nykyisestä
Tulevaisuudessa sairaanhoitajat työskentelevät kunnallisessa terveydenhuoltoverkostossa, liikelaitoksissa (julkinen omistus), kansainvälisissä ja kotimaisissa yrityksissä sekä itsenäisinä yrittäjinä etenkin kotisairaanhoidossa.
Sairaanhoitotyön kehityspiirteitä ovat:
- terveyden edistämisellä erityisesti ravintoasioiden ja liikunnan sekä sairauksien omahoidon ohjauksella on keskeinen rooli
- roolirajat lääkärien ja perushoitotyötä tekevien välillä ovat joustavia
Sairaanhoitajien tehtävän muuttuminen vastuullisimmiksi samanaikaisesti kahteen suuntaan: Toisaalta tehtäväkuva laajenee kliiniseen suuntaan: asiakkaiden/potilaiden hoitoon liittyvä asiantuntemus syvenee. Tästä on esimerkkejä terveydenhuoltoprojektissa, jossa esim. terveyskeskusten vastaanottotoimintaa kehitetään jne.
Toisaalta sairaanhoitajan rooli laajenee kokonaisvaltaiseksi, asiakkaiden ja potilaiden kokonaishoidon vastuunottajiksi esim. care/case managereiksi (vaatii koulutuksen myös täydennyskoulutuksen sisältöjen tarkastamista ja myös palkkausperusteiden tarkastelua, yhteiskunnassa tunnustettu alipalkkaisuus)
Ylihoitajia tarvitaan edelleen hoitotyön johtamiseen, tutkimiseen, kehittämiseen ja opettamiseen opiskelijoille ja uusille työntekijöille. Ylihoitajan työhön liittyy myös verkostojen rakentamista hoitotyön toimintamahdollisuuksien ja terveyttä edistävän toiminnan luomiseen.
Perushoitotyötä tekevät työskentelevät kunnallisessa terveydenhuoltoverkostossa, liikelaitoksissa, palveluketjuissa ja pienyrityksissä.
Perushoitotyön kehityspiirteitä ovat:
- perushoitotyö ja sairaanhoitotyön raja hälvenee
- perushoitotyöhön sisältyy runsaasti perushoitoon liittyviä sekä avustavia ja teknisiä tehtäviä kuljetustyöstä näytteenottoihin
- terveyden edistämisellä sekä sairauksien omahoidon ohjauksella on keskeinen rooli (omahoidon opastuksella ja terveyskasvatuksella on keskeinen rooli)
- tarve lisääntyy voimakkaasti, kun kouluttamatonta työvoimaa erityisesti kotihoidosta (kotipalvelusta) eläköityy.
Pääasiallisia työnantajia ovat kananvälisillä markkinoilla toimivat suuret laboratoriot (yritykset), lääketehtaat ja terveydenhuollon suuret palveluyksiköt (liikelaitokset).
Laboratoriotyön kehityspiirteitä ovat:
- perusnäytteiden otto keskittyy erikoistuneisiin laitoksiin tai yrityksiin
- näytteenottojen määrä lisääntyy ja monipuolistuu
- geenianalyysit yleistyvät, myös muihin terveystarkoituksiin
- vaativa näytteenotto ja analysointi kuten dna-analyysit lisääntyy, analyysidatan jalostaminen verkossa siirrettäväksi ja ennusteiden tekeminen analyyseistä (pitkien historiatietojen tekniset analyysit)
Ravintoasiantuntijoita työskentelee tulevaisuudessa sairaaloissa (liikelaitoksissa), palveluketjuissa, kauppaketjuissa sekä itsenäisinä asiantuntijayrittäjinä.
Ravintoasiantuntijatyön kehityspiirteitä ovat:
- asiantuntemus hajautuu usealle ammattikunnalle sairaanhoitajista kokkeihin, joilla ravintoon liittyen samantyyppinen ydinosaaminen
- erityisravintoasiantuntijat avustavat diabeetikkoja, sydän ja verisuonitauteja sairastavia jne.
- ravintoasiantuntijatyö korostuu hammashuollon työntekijöiden työssä
Tietotekniikan rooli kasvaa voimakkaasti tietojärjestelmissä, diagnostiikassa, etäpalveluissa, logistiikassa paikkatiedot, odotusaikaennusteet, ajanvaraukset, muistutukset, taloushallinnossa ja yhteyksissä KELAan ja vakuutusyhtiöihin, tietoteknologian riskit (järjestelmien kaatumiset ja tukkeutumiset, virukset, hakkerit, osaamattomuus ongelmatilanteissa), jolloin tarvitaan sekä tietotekniikan erityisasiantuntijoita että tietotekniikkaan erikoistuneita lääkäreitä ja sairaanhoitajia.
Tulevaisuuden tietoalan ammattinimikkeitä voisivat olla (Ahlqvist 2003): virtuaalilääkäri, tekoälykonsultti, visualisoinnin eli käyttöliittymien suunnittelija., sosiaalisten verkostojen analyytikko, yksinkertaistusasiantuntija. hypekonsulltti, kyberluokittelija ja web-puutarhuri.
Tietotekniikkasiantuntijat työskentelevät terveydenhuollon suurissa palveluyksiköissä, tutkimus- ja kehitysyksiköissä (julkisissa, yksityisissä) että ICT-palveluja tarjoavissa yrityksissä.
Tietotekniikkasiantuntijatyön kehityspiirteitä ovat:
- tietotekniikka lisääntyy diagnostiikassa, sekä terveydenhuollon sisäisissä palveluissa että potilaille suunnatuissa palveluissa ja tietämyksenhallinnassa (tietokannat, tietosuoja jne), mikä edellyttää sekä tietotekniikan kehittäjiä että ylläpitäjiä
- osa sairaanhoitajista erikoistuu tietotekniikkaan
Kehittyvimmät alueet ovat lääkkeissä, diagnostiikassa ja biomateriaaleissa. Myös terveysvaikutteiset eli funktionaaliset elintarvikkeet ovat biotekniikan tuotteita ja liittyvät terveydenhuoltoon.
Tulevaisuuden ammattinimikkeitä voisivat olla (Ahlqvist 2003): bioelektroniikan suunnittelija, keinoelinten suunnittelija, bioinformaatikko, geeniterapiakonsultti ja nanoteknologiakonsultti.
Perinnöllisyysneuvonta.
Bioasiantuntijat työskentelevät kansainvälisissä tutkimus- ja kehitysyksiköissä, suurissa palvelutuotantoyksiköissä sekä laboratorioissa.
Bioasiantuntijatyön kehityspiirteitä ovat:
- työ painottuu erikoissairaanhoitoon ja hoitomenetelmien kehittämiseen, esimerkiksi hajoavien biomateriaalinen käyttö
- dna-analyysien tulkinta
- lääkkeiden yhteisvaikutusten analyysit
Lääkeasiantuntijat työskentelevät lääketehtaissa, tutkimus- ja kehitysyksiköissä, lääkejakeluketjuissa ja sairaaloissa (täsmälääkkeet).
Lääkeasiantuntijatyön kehityspiirteitä ovat:
- massalääkkeiden jakelu hoidetaan internetin kautta
- monimutkaisten lääkkeiden määrä lisääntyy
Mielenterveystyötä tekevät työskentelevät sairaaloissa (liikelaitokset), palveluketjuissa sekä itsenäisinä asiantuntijayrittäjinä. Myös kolmannella sektorilla toimii runsaasti alan asiantuntijoita.
Mielenterveystyön kehityspiirteitä ovat:
- haasteena on edelleenkin masennus kansansairautena
- syrjäytymisen ehkäisy ja syrjäytymisestä palautuminen ovat keskeisiä haasteita
- päihteiden ja muiden riippuvuuksien hallinnan merkitys kasvaa
Kuntoutustyötä tekevät työskentelevät sairaaloissa (liikelaitokset) ja palveluketjuissa (esimerkiksi työpaikkakuntoutuksessa, kotikuntoutuksessa).
Kuntototutustyön kehityspiirteitä ovat:
- suuri kohderyhmä ovat vanhukset
- kuntoutuksen pehmeät ja huomaamattomat menetelmät lisääntyvät
- mielenterveyden kuntoutuksella keskeinen rooli
Terveyden edistäminen ja ylläpitäminen
Terveyskasvatustyö
Terveyden edistäminen ja ylläpitäminen sisältyy nykyisin lääkärien, sairaanhoitajien, terveydenhoitajien, ravintoasiantuntijoiden työhön sekä terveystiedon opettajien työhön.
Terveyden edistäminen ja ylläpitämiseen liittyvät työntekijät tekevät toimivat sairaaloissa, kouluissa, kauppaketjuissa ja mainostoimistoissa.
Perinnöllisyyteen liittyvä neuvonta, omien terveysriskien ennakointi.
Terveyden edistämiseen ja ylläpitämiseen liittyvän työn kehityspiirteitä ovat:
- omahoidon ja verkkopalvelujen lisääntyminen edellyttää merkittävää terveysosaamisen lisäämistä potilailla
- usein kyse on uuden oppimisesta
- on vuorovaikutteista ohjausta ja neuvontaa
- potilaan oikeudet, priorisoinnin perusteet ja eettisten kysymysten merkitys kasvaa
- terveyskasvatukseen sisältyy myös kriisien kohtaaminen
Terveydenhuollon johtotyö
Niin julkiset kuin yksityisetkin organisaatiot muuntuvat verkostorakenteisiksi, jolloin ne madaltuvat ja johtaminen jakaantuu koko verkostolle. Johtamisessa liiketoiminta- ja innovaatio-osaamisella on keskeinen rooli.
Johtotyötä tekevät työskentelevät julkisessa hallinnossa ja liikelaitoksissa, yrityksissä ja kolmannella sektorilla.
Terveydenhuollon johtotyön kehityspiirteitä ovat:
- palvelutuotanto muuntuu hierarkkisesta toimintamallista verkostomaiseksi
- hoidon ja palvelujen verkostomaisuus ja monimuotoistuminen edellyttää palvelujen yhteensovittamisen johtamista
- siirtyminen uusiin johtamisjärjestelmiin on huomattava muutos
- hoitojonojen, odotusaikojen, hoitoaikojen ja priorisoinnin vaatimukset korostuvat
- tietojärjestelmät keskeinen tuki hoitologistiikan hallinnassa
- laatujärjestelmien ja arvioinnin merkitys kasvaa
- oikeus hoitoon ja hoitotakuut sekä potilaiden oma tietoisuus keskeisiä haasteita
- terveydenhuollon monitahoisella rahoitusasiantuntemuksella on keskeinen rooli,
terveydenhuoltoon tulee esimerkiksi yhä enemmän sijoittajien riskirahaa ja myös riskit
lisääntyvät, kilpailuttaminen ja alihankinta ovat arkipäivää
- terveysvakuutuksiin liittyvä asiantuntemus
- terveydenhuollon eettiset kysymykset (sikiöseulonta, geneettisen datan myyminen, eutanasia ja eliniänkeinotekoinen pitkittäminen, tietosuoja, erilaiset uskonnolliset ja etniset taustat jne) asettavat suuria haasteita johtamiselle
- hoitobrändien kehitystyö ja ylläpito
- yhteistyö luonnonparantajien ja uskomuslääketieteen kanssa lisääntyy, mukaan potilastietojärjestelmiin
Kansalaiset terveytensä osaajina
Vastattaessa edellä kuvattuihin neljään terveydenhuollon merkittävään haasteeseen ’tiimistä’ ei voi jättää pois kansalaisia, joilla tulee olemaan merkittävä rooli sekä hoidossa (itsehoito, kotisairaanhoito, verkkolääkäripalvelujen käyttö) että sairauksien ennaltaehkäisyssä.
Terveydenhuollon työvoiman tarve 2015
Opetushallituksen Koulutus ja työvoiman kysyntä 2015 –raportin (Hanhijoki & al. 2004, s. 77 ) mukaan:
1. Lääkärien määrä kasvaa 2000 vuoden 20040:stä tavoiteskenaarion mukaan 440 työllisellä vuodessa
2. Sairaanhoitajien terveydenhuollon teknisen henkilöstön määrä kasvaa vuoden 2000 76360:stä vuosittain vastaavasti 1490 työllisellä. Sairaanhoitajat ovat vuonna 2005 suurin terveydenhuollon ammattiryhmä.
3. Muun terveys- ja kauneustyön työlliset lisääntyvät vuoden 2000 64250 työllisestä vuosittain 1870 työllisellä.
Kun mukaan luetaan sosiaali- ja vapaa-aikatyön työllisten kasvu, tämä edellyttää noin 5500 hoiva-alan ammattilaisen lisäystä vuosittain. Pääosin eläkkeelle siirtymisestä siirtyvän poistuman korvaamisesta johtuu avautuvia työpaikkoja vielä enemmän kuin ammattikuntien työllisten kasvusta. Hoitotyössä mukaan luettuna sosiaalityö avautuu täten kaikkiaan 207 000 työpaikkaa ajalla 2001-2015 eli lähes 14000 työpaikkaa vuodessa. Kun väestöennusteen mukaan keskimääräinen ikäluokka tulee olemaan noin 65000 henkeä vuodessa, lähes joka neljäs nuori sijoittuisi hoitotyöhön. Osa työvoimatarpeesta tyydytetään muilta supistuvilta aloilta hoiva-alalle siirtyvillä aikuisilla. Lisäksi terveydenhuoltopalvelujen tuottamiseen osallistuu myös muista ammattilaisia kuten johto- ja taloushenkilöstöä, tekniikan alan asiantuntijoita, toimistohenkilöstöä sekä siivous- ja muuta avustavaa henkilöstöä. Mukana luvuissa eivät ole terveydenhuollon tuki- ja lähialoilla eli esimerkiksi lääketeollisuudessa tai terveysteknologian tuotannossa työskentelevät. Tulevaisuudessa hoiva-ala on toimialoista tai tuotantoverkostoista (klustereista) määrällisesti merkittävin työllistäjä.
Arkkiatri Risto Pelkonen on kiteyttänyt terveydenhuollon tulevaisuutta seuraavasti: Kun on tehty ennusteita siitä, mitä ihmiset sairastavat tämän vuosituhannen ensimmäisinä vuosikymmeninä, kärkisijoilla ovat ikääntymiseen liittyvät rappeutumisilmiöt, kuten verisuonisairaudet, nivelrikko ja dementia, mutta mukana ovat myös monimuotoiset psyyken sairaudet ja tupakka-, alkoholisairaudet ja huumeongelmat. Vaikka terveys ja sairaus eivät olekaan kansassa vaan jokaisessa kansalaisessa, kansalaisten terveys riippuu siitä, minkälainen on ympäristö ja miten ympärillä oleva yhteiskunta voi. Sosioekonominen tila näyttää olevan kaikkialla määräävimpiä tekijöitä: ei pelkästään absoluuttinen köyhyys, vaan yhtä lailla väestössä vallitsevat suuret sosioekonomiset erot. Ennusteet ovat yllättävän samanlaisia sairauksien suhteen sekä teollisissa maissa että kehitysmaissa, elleivät puhtaan veden ja ravinnon puute aiheuta siellä suurkatastrofeja ja sen myötä hallitsemattomia pakolaisvirtoja.
Terveydenhuollon osaamisesta
Multimediassa kuvattujen terveydenhuollon ammattilaisten osaamisperusta lähtee hyvin monista tieteistä ja oppiaineista. Tässä on suppea katsaus eri ammattilaisten osaamistaustoista ja koulutuksesta (vuonna 2005 voimassa olevan tutkintorakenteen mukaan).
Yliopistoissa koulutetaan lääkäreitä, terveysteiteiden maistereita sekä biotekniikan , tietotietotekniikan ja ravitsemuksen asiantuntijoita.
- Lääkärin ammattillinen tutkinto on lääketieteen lisensiaatti.
- terveystieteiden maisteri voi erikoistua hyvin erilaisiin koulutushaaroihin. Niitä ovat mm. ergonomia, fysioterapiatiede, gerontologia, hoitotiede, kansanterveystiede, kliininen laboratoriotiede, liikuntalääketiede, radiografia, ravitsemustiede, terveyshallintotiede, terveyskasvatus, terveystaloustiede ja toimintaterapia.
- Biotekniikan asiantuntijoita koulutetaan yliopistojen luonnontieteellisissä ja biotieteellisissä tiedekunnissa. Tutkintona on filosofian maisteri.
- Yliopistotason tietotekniikan asiantuntijoita koulutetaan yliopistojen luonnontieteellisissä tai teknillisissä tiedekunnissa sekä teknillisissä yliopistoissa ja korkeakouluissa. Tutkinto on filosofian maisteri tai diplomi-insinööri.
- Ravitsemuksen asiantuntijoita koulutetaan Helsingin ja Kuopion yliopistoissa. Tutkintonimike on elintarviketieteiden maisteri tai terveystieteiden maisteri.
Ammattikorkeakouluissa koulutetaan terveydenhuollon ammattilaisia. Tutkintonimikkeitä ovat mm. apuvälineteknikko, bioanalyytikko, geronomi, ensihoitaja, fysioterapeutti, kuntoutuksen ohjaaja, kätilö, naprapaatti, osteopaatti, röntgenhoitaja, sairaanhoitaja , terveydenhoitaja ja toimintaterapeutti.
Ammattikorkeakouluissa annetaan tietotekniikan koulutusta. Tutkintonimike on insinööri (AMK).
Ammattikorkeakoulussa insinööri voi erikoistua myös bio- ja elintarviketekniikkaan.
- Sekä Teknilliset yliopistot että ammattikorkeakoulut järjestävät myös terveysteknologian ja bioinformaatioteknologian koulutusta.
Toisen asteen koulutuksena järjestetään sosiaali- ja terveysalan koulutusta siten, että keskeinen tutkinto on sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa voi erikoistua esim. asiakaspalveluun ja tietohallintaan, ensihoitoon, kuntoutukseen, sairaanhoitoon ja huolenpitoon tai vanhustyöhön.
Alalla järjestetään myös ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja.
Tarkemmin koulutusvaihtoehdoista ohjelman Linkit -osiossa
Lähteet
Terveydenhuollon työn ja ammattien tulevaisuuden ennakointi perustuu seuraaviin päälähteisiin:
- Koulutus ja työvoimankysyntä 2015 (Hanhijoki & al. 2004)
- Suomen terveydenhuollon tulevaisuudet . (Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunta 2004)
- Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi (STM 2001)
- Suomen avainteknologiat (Ahlqvist 2003)
Muita lähdeluettelon julkaisuja on käytetty satunnaisemmin. Lisäksi käytetään lähteinä asiantuntijoita.
Ahlqvist, Toni. Avainteknologiat ja tulevaisuus. Yhteiskunnallisia tarkasteluja nousevien teknologioiden ja kvalifikaatioiden yhteyksistä. Opetusministeriön julkaisuja 2003:2
Ammattiluokitus 2001. Liite 1 Hakemisto 2005. Käsikirjoja 14. Tilastokeskus 2005.
Eerola, Annele &Väyrynen, Erja. Teknologian ennakointi- ja arviointikäytäntöjen kehittäminen eurooppalaisten kokemusten pohjalta. VTT tiedotteita 2174 (2002)
FinnWell. Projektit. http://websrv2.tekes.fi/opencms/opencms/ OhjelmaPortaali/Kaynnissa/Finwell/fi/etusivu.html. 14.6.2005.
Hanhijoki, Ilpo, Kantola, Seppo, Karikorpi, Mervi, Katajisto, Jukka, Kimari, Matti ja Savioja Hannele. Koulutus- ja työvoiman kysyntä 2015. Valtakunnallisia ja alueellisia laskelmia. Opetushallitus 2004.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Vuosikertomus 2003
Julkisen terveydenhuollon, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyö ja työnjako. Osaprojekti KT 4. Kansallinen projekti terveydenhuollon turvaamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityshenkilöraportteja 2002.
Kiikkala Irma. Kirjallinen komentti käsillä olevan raportin alustavaan versioon. 29.6.2005.
Lampe, Kristian. Stakes. Haastattelu, kesäkuu 2005.
Larjovuori Riitta-Liisa. Ennakointitutkimus hyvinvointipalveluiden tulevaisuudesta Pirkanmaalla Pirkanmaan TE -keskuksen julkaisuja 8 (2004)
Larjovuori, Marjo-Liisa. Hyvinvointipalveluiden tulevaisuudennäkymiä Pirkanmaalla
Hyvinvoiva Pirkanmaa –seminaari 9.3.2005. Tampereen yliopiston
Liiketaloudellinen tutkimus- ja koulutuskeskus.
Leijala, Mauri. Tunnista tuottavuus, tehosta toimintatapaa. Erikoissairaanhoito. PDF (powerpoint-esitys). 2005.
Leiwo, Lea, Heikkilä, Johanna ja Matikainen, Marianne. Hoitotyön osaamis- ja koulutustarpeen ennakointi. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 16 (2002)
Marjomaa-Mäkinen, Maritta. Pohjois-Pohjanmaan terveys- ja hyvinvointiklusterin ennakointi. Vuorovaikutuksesta yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen. Tampereen yliopisto. Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus. Toukokuu 2004
Metsämuuronen, Jari. .Maailma muuttuu - miten muuttuu sosiaali- ja terveysala?
Sosiaali- ja terveysalan muuttuva toimintaympäristö ja tulevaisuuden osaamistarpeet
Työministeriön ESR-julkaisusarja 39/1998.
Metsämuuronen, Jari. 2001. Sosiaali- ja terveysalan tulevaisuutta etsimässä.
Nummi, Pentti ja Turula, Anne. FinnWell-ohjelma. Tekes. Haastattelu, kesäkuu 2005.
Osaamisen ja täystyöllisyyden Suomi - Työvoima 2020 Loppuraportti
Työministeriö, 2003
Paavola Heli. Ennakointitutkimus terveysvaikutteisten elintarvikkeiden toimialasta
Pirkanmaan TE -keskuksen julkaisuja 5 (2004)
Pelkonen, Risto. Terveydenhuollon visiot 2000-luvulle http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/koulu/PELKON~1.htm
Peltoniemi, Mirja & Kess, Pekka. Oulun yliopiston teknologioiden road-map:
Bio-, informaatio-, ympäristö- ja hyvinvointiteknologioiden kehitysnäkymät vuodelle 2020. Oulun yliopiston tuotantotalouden yksikön tutkimusraportteja 2/2002.
Perälä. Marja-Leena. Kirjallinen komentti käsillä olevan raportin alustavaan versioon. 30.6.2005.
Pirkanmaan teknologiastrategian päivitysprosessi. Terveysteknologia. 20.9.2004.
Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön määrällinen kehitys ammattiryhmittäin. Sosiaali- ja terveydenhuollon työvoiman ja koulutuksen ennakoinnin yhteistyöryhmä. Powerpoint-esitys. 2003.
Sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarpeen ennakointitoimikunnan mietintö
Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2001
Suomen terveydenhuollon tulevaisuudet . Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunta. Teknologian arviointeja 20. Eduskunnan kanslian julkaisu 8/2004
Wahlroos Hannes. Lääkealan e-tulevaisuus. Pääkirjoitus. Tabu 4/2000.
Willner Hanna & Ahoniemi Lea. Terveysteknologiatoimialan ennakointi Pirkanmaalla
Pirkanmaan TE -keskuksen julkaisuja 9 (2004)
Vuorenkoski Lauri, Ronald Wiman Ronald ja Sinkkonen Minna (toim.)
Signaaleja; Stakesin tulevaisuusraportti 2005. Aiheita 1 / 2005
Vuosikertomus 2003. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri.